TIEDOKSENNE - EI RIITÄ!

Jakelu

Opetusministeri Li Andersson ja erityisavustaja Mika Parkkari 25.9.2019


MIKSI KIUSAAMISTA JA MUUTA KOULUVÄKIVALTAA ILMENEE KOULUISSA?

SE ON SEURAUS SIITÄ, ETTEIVÄT OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄT (KOULUT) HUOLEHDI
TURVALLISUUSVASTUUSTAAN SEN EDELLYTTÄMÄLLÄ VAKAVUUDELLA.

JA SE ON SEURAUS SIITÄ, ETTEI VALTION JOHTO (OPETUSMINISTERI) VELVOITA
OPETUKSEN JÄRJESTÄJIÄ KORJAAMAAN KOULUVÄKIVALLALLE ALTISTAVIVIA
TURVALLISUUSAUKKOJA.

Tapasin 27.8.2019 erityisavustaja Mika Parkkarin, joka kertoi esittelevänsä
asiani viimeistään seuraavalla viikolla tapaamisesta eli 6.9.2019 mennessä
Teille opetusministeri Li Andersson:

"Koska kouluväkivallan lopettamiseksi ja ehkäisemiseksi on olemassa toimivia
(kasvatuksellisia) keinoja, on opetuksen järjestäjien otettava ne käyttöön
välittömästi joka omasta aloitteestaan tai valtion johdon velvoittamana.

Mikäli näin ei toimita, jatkavat opetuksen järjestäjät oppilaiden
altistamista väkivallalle tarpeettomasti ja lain vastaisesti niin, että
myös valtion johto sallii tämän lainvastaisen vastuuttomuuden.

Olen valmis osoittamaan väitteeni toimivista keinoista todeksi missä
tahansa suomenkielisessä yleisopetusta antavassa peruskoulussa kuukauden
mittaisella testillä. Mikäli testi paljastaa, että väitteeni ei pidä
paikkaansa, en ota mitään palkkiota työstäni ja minut saa asettaa
vastuuseen perättömistä väitteistäni sekä aiheettomasta opetuksen
järjestäjien ja valtion johdon syyllistämisestä.

Mikäli väitteeni toimivista keinoista osoittautuukin todeksi, voivat
opetusministeri ja opetusministeriö hyödyntää tätä tietoa parhaaksi
katsomallaan tavalla auttamaan maamme kaikkia kouluja".

Sain 9.9.2019 Mika Parkkarilta sähköpostin, jossa kertoi, että
kiusaamisesta on hallitusohjelmassa OKM-vastuulla myös kirjaus ja että
aiheesta keskusteltiin viestiä edeltävän viikonlopun aikana mediassa.
Lisäksi Mika Parkkari kertoi vievänsä asiaa osaltaan eteenpäin.

Viestistä ei selvinnyt, että onko Mika Parkkari esitellyt asiaani Teille
opetusministeri Li Andersson. Siksi lähetin Mika Parkkarille seuraavat
kysymykset sähköpostilla:

1. Onko asiani kouluväkivallan lopettamiseksi ja ehkäisemiseksi
esitelty opetusministerille?

2. Ellei näin ole tehty, mikä on siihen perusteena eli mikä asia
menee oppilaiden (lasten ja nuorten) turvallisuudesta
huolehtimisen edelle?

3. Mikäli asia on esitelty opetusministerille, mitä hän on vastannut?


Pyysin vastauksen kysymyksiini 15.9. iltaan mennessä, koska pidin tuolloin
Facebook-liven ja tarkoitukseni oli esitellä vastaus kuulijoille. Vastausta
ei tullut siihen mennessä eikä ole tullut sen jälkeenkään.

Sen sijaan kiusaaminen ja myös muu kouluväkivalta jatkuu edelleen ja kuten
väitän: täysin tarpeettomasti.

Se, että vastaatteko minulle vai ette, on toissijaista, mutta mitä vastaatte
niille

YLI 30 000:LLE OPPILAALLE ELI LAPSELLE JA NUORELLE, JOTKA KOKEVAT TULEVANSA
KIUSATUKSI VÄHINTÄÄN KERRAN VIIKOSSA?
(ks. Kouluterveyskysely 2019)

Onko heidän (lasten) siis vain siedettävä opetuksen järjestäjien ja valtion
johdon (aikuisten) tarpeetonta edesvastuuttomuutta?

Miten siis perustellette vastauksenne suhteessa väitteeseeni, että
kouluväkivallan (kiusaaminen, häiriköinti jne.) lopettamiseen ja
ehkäisemiseen on olemassa (kasvatuksellisesti) toimivia keinoja ja välineitä,
mutta opetuksen järjestäjät eivät käytä niitä ja että valtion johto
(opetusministerit) on sallinut tämän opetuksen järjestäjien täysin
tarpeettoman ja lainvastaisen vastuun pakoilun jo yli 20 vuotta

- ja sallii sen yhä?

Koska en ole saanut vastauksia kysymyksiini Mika Parkkarilta enkä Teiltä
opetusministeri Li Andersson, enkä ole ainakaan itse havainnut, että
olisitte tarttuneet tähän lakisääteisestikin tärkeimmän oppilaiden eli
lasten ja nuorten perusoikeuden turvaamiseen, katson, että kuten monet
edeltäjänne, myös Te Li Andersson sallitte osaltanne opetuksen järjestäjien
vastuuttomuuden, jolla ne altistavat oppilaat välivallalle ja sen uhalle
täysin tarpeettomasti - ja vain siksi, etteivät ne hoida eikä niitä
velvoiteta hoitamaan lakisääteistä tehtäväänsä.

Mistä päättelen, ettette ole tarttuneet tähän asiaan sen edellyttämällä
vakavuudella? Siitä, että kouluväkivalta jatkuu edelleen ilman, että
opetuksen järjestävät on velvoitettu lopettamaan se loputtomien
"yritämme..., pyrimme..., aiomme..., kunpa kotona keskusteltaisiin...,
teemme jo näin ja näin paljon..., teemme parhaamme parhaiden
asiantuntijoiden avulla jne." - selittelyiden sijaan toimivilla keinoilla
ja tarvittaessa sanktion uhalla.

Julkaisen tämän viestini sekä Facebookissa ja www.vastuu.info -sivulla ja
lähetän sen tiedoksi sekä medialle että kansanedustajille. Julkaisen myös
jatkossa kaiken yhteydenpidon päättäjien kanssa.

Syy voimakkaiseen asian eteenpäin viemiseeni on, että vaikka toimivia keinoja
kouluväkivallan lopettamiseksi ja ehkäisemiseksi on, niitä ei käytetä eikä
tämän väitteeni paikkansa pitävyyttä katsota edes tarpeelliseksi selvittää.

Sekä opetuksen järjestäjät että valtion johto suhtautuvat tähän väitteeseeni
edelleen kuin lapsia rannalta toiselle ohjaava aikuinen suhtautuisi hänelle
tarjottuun veneeseen: "ei veneitä ole olemassa eikä sellaista voi edes olla
olemassa - ettäkö kukaa ei enää hukkuisi tai edes kastuisi? Huh huh, tuollainen
huuhaa osoittaa, ettei tämä muka-veneen-tekijä ymmärrä alkuunkaan, mistä puhuu!
Jatkan lasten ohjaamista ylittämään vuolaana virtaavan joen kahlaamalla ja
uimalla aivan, kuten asiansa osaavat aikuiset ovat tehdeet kautta aikojen.
Teen kaikkeni, ettei kukaan hukkuisi, mutta silti jotkut valitettavasti hukkuvat.

Sille ei vaan mahda mitään."

Arvostan, että tapaaminen erityisavustaja Mika Parkkarin kanssa järjestyi
nopeasti lähetettyäni tapaamispyynnön Teille opetusministeri Li Andersson.
Asian eteneminen tuon tapaamisen jälkeen on näyttäytynyt toistaiseksi
samankaisena kuin monen edeltäjänne kanssa: "kiitos näkökulmasta, mutta en katso
aiheelliseksi enempää kuin tällä hetkellä jo asian eteen teen ja teemme".

Toivon sydämestäni, että olen väärässä tuon "ei aihetta toimenpiteisiin"
-tulkintani suhteen, sillä olen tähän saakka pitänyt Teitä opetusministeri
Li Andersson "ensin asia, sitten politiikka" eikä "ensin politiikka, sitten
asia" -poliitikkona. Poliittisia syitä vastuun pakoiluun löytyy niin paljon kuin
vain mielikuvitusta riittää. Asiasyitä minkäänlaiseen vastuun pakoiluun tässä
oppilaiden eli lasten ja nuorten turvallisuudesta huolehtimisessa ei sen sijaan
olemassa ainoatakaan.

Tiedoksenne myös, että pidän tästä aiheesta Facebook-liven ja Instagram-liven
joka sunnuntai klo 21.15. Jatkan näitä livelähetyksiä toistaiseksi tuomaan
oman osuuteni siihen, että tämä häpeällinen, edesvastuuton ja tarpeeton lasten
ja nuorten altistaminen kouluväkivallalle ja sen uhalle lopetetaan joko
opetuksen järjestäjien omasta aloitteesta tai valtion johdon velvoittamana.


Helsingissä 25.9.2019


Jari Koponen
työnohaaja, yhteisöpedagogi
Kasarmikatu 28 D 14 (työ)
00130 Helsinki

puhelin 040 703 2021
s-posti jari@jarikoponen.fi